Koko kesä ollaan laidunnettu ja nautittu auringosta, kärpäsistä ja maastoista. Seurauksena tynnyrimäinen keskivartalo sekä ratsastajalla että hobusella.

Viikonloppuna sm-kisoissa törmäsin vanhaan ratsastuksenopettajaani ja muutaman kommentin jälkeen tajusin, että tämän alemmuuskompleksin on loputtava. Nyt ratsastetaan eikä ratsastella. Sitä vartenhan se hobunen tuli ostettua, että kehittyisin itse taitavammaksi ja paremmaksi ratsastajaksi ja päästäisiin jopa kisakenttiä kiertämään. Munhan sitä hevosta on ratsastettava - ei kenenkään muun. Heppa kun oikeasti osaa jo kaiken mahdollisen, mutta nyt pitäisi meikäläisen ryhdistäytyä ja saada itseni vastaavaan ratsastustreeniputkeen kuin entisessä pohjoisessa kotikaupungissani 1,5 sitten olin. Sen jälkeen tämä ratsastus on todellakin ollut vain ratsastelua, kun ei ole tuntunut löytyvän saman ideologian omaavaa valmentajaa ja sellaista joka olisi patistanut riittävästi, jotta kisattaisiinkin jo jotain...

Nyt ollaan viikko oltu laidunkauden jälkeen talvitallilla. Tänään sitten oltiin extempore uudella tallilla uuden open tunnilla. Maneesiin oli rakennettu koulurata, jota onneksi oltiin jo edellisenä iltana käyty puhaltelemassa, niin tänään ei tarvinnut enää tuijotella mitään. Koko tunti hinkattiin k.n:n kiemuroita, koska muut tunnilla olijat starttaa kisoissa viikonloppuna. Alku oli aivan kaameaa muuten, paitsi että Juba tuntui olevan innoissaan. Kiikutti mua lapa sisässä ympäri kenttää, ja taivutuksista ja nurkkiin menoista ei tullut mitään ja tuntui että mun käsi oli koko ajan liian kova ja vastusti sitä.

Loppujen lopuksi kun opettaja patisti oikealla tavalla ratsastamaan ja sain hepan taipumaan niin naks, johan alkoi sujua, ja vaikka juba oli varmasti jo väsynyt, niin jaksoi liikkua hienosti omin jaloin eteenpäin ja saatiin hienot keskiravitkin sieltä aikaiseksi. Pikkasen tuli jo tuntumaa siitä miltä sen pitäisi tuntua, mutta nyt on kyllä aika poikki olo.

Kotiläksyksi saatiin hepan (ja ratsastajan ) suoristamiseksi seuraavanlainen tehtävä: vasemmasta kierroksesta pituushalkaisijalle, ja pohkeenväistöä (asetus oikealle, takajalat vas) ja sitten suoristus = hepan pitäisi olla molemmilla ohjilla. JA vastaavasti oikeasta kierroksesta pituushalkaisijalle, avoa oikealle ja suoristus... Huh. Tekipäs hyvää meille tuo tunti. Nyt vaan jatketaan treeniä.

Huomenna vaan käyntiä + hieman keventelyä ja jos olisin reipas ja muistaisin taas tehdä kaikki mahdolliset venyttelyt sekä itselle että hevoselle.